Vuonna 2021 Elokapina kasvoi valtavaa vauhtia ja järjesti lukemattoman määrän mielenosoituksia ympäri Suomea. Yhteensä 872 uutta kapinallista kävi kansalaistottelemattomuuskoulutuksen ja otti paikkansa kapinassa. Niin päättäjät kuin mediakin reagoivat vaatimuksiimme, ja loppuvuotta kohden näimme konkreettisia saavutuksia: ympäristö- ja ilmastouutisoinnin lisääntymisen ja ympäristöministeriön aloittamat kriisi-infotilaisuudet.

Seuraavassa käymme läpi osan vuoden aikana tapahtuneesta.

Keväällä #kirjoitakriisistä-kampanjassa vaadimme totuudenmukaista ilmastouutisointia suoran toiminnan aktioilla Sanomatalossa. Järjestimme paneelikeskustelun, jossa mukana olivat Ylen ja Helsingin Sanomien vastaavat päätoimittajat Kaius Niemi ja Jouko Jokinen sekä BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde. Keskustelun fasilitoi toimittaja Riikka Suominen.

Loppuvuodesta molemmat mediatalot lisäsivätkin ympäristö- ja ilmastouutisointiaan: Yle aloitti ilmastouutisten liveseurannan ja Helsingin sanomat perusti HS Ympäristö -osion, nimitti ympäristötuottajan ja luontokadon kirjeenvaihtajan sekä lisäsi sivuilleen hiilibudjettilaskurin.

Järjestimme valtavaa huomiota saaneet Kesäkapina ja Syyskapina-kampanjat, joissa vaadimme eritoten ilmastohätätilan julistamista ja kriisitiedotuksen aloittamista. Kapinaviikkojen aikana keskustelimme kaikkien hallituspuolueiden edustajien sekä pääministeri Sanna Marinin, valtiovarainministeri Annika Saarikon, sisäministeri Krista Mikkosen, ulkoministeri Pekka Haaviston, Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen sekä työministeri Tuula Haataisen kanssa vaatimuksistamme.

Suomi ei ole julistanut ilmastohätätilaa, mutta marraskuussa uusi ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari ilmoitti aloittavansa säännölliset infotilaisuudet ilmasto- ja luontokriisistä.

Yhdessä muiden ympäristöliikkeiden kanssa olimme pysäyttämässä luonnonmetsän hakkuita Parkanon Häädetkeitaalla ja Suomussalmen Karttimonjoella. Protestoimme myös Metsähallituksen tuhoisaa toimintaa vastaan yhtäaikaisesti useilla paikkakunnilla.

Niin ikään muistutimme ympäri maata, muun muassa Oulussa, Black Friday kulutusjuhlan tuhoisuudesta planeetallemme. Osallistuimme pohjoismaisiin XR-aktioihin Oslossa ja Tukholmassa. Tampereella järjestimme yli sadan hengen massa-aktion Hämeenpuistossa.

Helsingissä osoitimme mieltä luontotuhoa ja ilmastokriisiä kiihdyttävää CAP-suunnitelmaa, Fortumin häpeällistä viherpesua ja Sörnäisten autoilua lisäävää tunnelivisiota vastaan. Järjestimme lukuisia erilaisia protesteja hallituksen puoliväli- ja budjettiriihien aikana, ja vuoden lopuksi osoitimme Sörnäisten rantatiellä pettymyksemme COP26:n tuloksiin.​​​​​​​

Toiminta monimuotoistui vuoden aikana entisestään, kun uusina yhteisö- ja työryhminä Elokapinaan perustettiin Tanssikapina, 45+-vuotiaiden ryhmä, Elokapinan Kasvattajat, Elokapina Lapsiperheet, Elokapina Partiolaiset, Elokapina Psykologit, Antifasistiset kapinalliset, Svenskspråkiga rebeller, Sissiviljelijät, Turvallisuustiimi, Häirintäyhdyshenkilöryhmä ja Tekstitys-työryhmä.

Lisäksi uusia paikallisryhmiä perustettiin Kotkaan, Lappeenrantaan ja Poriin, ja Joensuussa paikallisryhmä aktivoitui uudestaan.

***

Viime syksyn kääntyessä talveen suomalaisia puhuttivat väkivallattomat mielenosoittajat istumassa tieblokeissa ja Valtioneuvoston linnan portailla. Niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa käytiin vilkasta ja paikoin laadukastakin keskustelua demokratian perusperiaatteista, sakkorangaistuksista, poliisin virhearvioista (1, 2), oikeuslaitoksen ruuhkaantumisesta ja kansalaistottelemattomuudesta (3, 4, 5, 6).

Alkaneena vuonna haluamme kuitenkin palauttaa julkisen keskustelun itse asiaan, siis siihen, miksi Elokapina oli ja on vastaisuudessakin kaduilla. Yhdymme kysymään samaa kuin piispa Eero Huovinen 2. lokakuuta viime vuonna Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan: "Olisiko mahdollista, että Elokapinaa ei pidettäisi vain järjestys- ja liikennehäiriönä? Olisiko mahdollista, että keskittyisimme kuuntelemaan sitä asiaa, mikä on Elokapinan takana?"

Erään elokapinoitsijan sanoin: ”Ei kukaan meistä haluaisi olla siellä. Ei kukaan ha­luaisi laittaa omaa kehoaan peliin, mielenterveyttään ja terveyttään alttiiksi, käyttää rahaa ja aikaa. Sille on syy, miksi me ollaan siellä.” Tämä mainittu syy on sama, jonka Lukiolaisten Liiton lehden toimittaja summaa artikkelinsa johtopäätökseksi: että ei tehdä tarpeeksi, eikä tarpeeksi nopeasti.

Elokapina on olemassa, koska monien meistä elämäntyyli täällä Suomessa, sellaisena kun sen tätä kirjoittaessa tunnemme – maailman mittakaavassa rikkaana, ylikuluttavana, fossiilienergialle ja epäoikeudenmukaisille valtasuhteille perustuvana – aiheuttaa kiihtyvää tuhoa muille lajeille ja ihmisille. Kuka haluaa olla osallinen sellaiseen? Hyvin harva. Syy ei ole yksilön, vaan siinä millaiseksi yhteiskuntamme ja taloutemme on rakennettu viime vuosisadalla. Silti me, niin kuin sinäkin, lukija, elämme kaikki keskellä tätä hätätilaa.

Me elokapinalliset istumme kaduille, koska vaadimme Suomen hallitusta, mediaa ja koko yhteiskuntaa kääntämään katseen käsillä olevaan ekologiseen romahdukseen ja sen tuhoisiin seurauksiin. Suomen nykyiset ilmasto- ja ympäristötavoitteet eivät vastaa kriisin kiireellisyyteen eivätkä ne myöskään riitä korjaamaan jo aiheutettuja tuhoja lähiluontomme monimuotoisuudessa ja ihmisten elinolosuhteissa ympäri maailman.

Ilmaston kuumentamisen pysäyttämisessä 1,5 asteeseen on viittä vaille epäonnistuttu. Nature-tiedelehden kyselyssä lokakuussa 2021 IPCC-raporttien kirjoittamisessa mukana olleista 92 tieteilijästä vain 4% uskoi, että kuumentuminen onnistutaan nykymenolla rajaamaan 1,5 asteeseen. Kuuluisan ilmastotutkija Johan Rockströmin mukaan ihmiskunta tulee epäonnistumaan yrityksessään rajata maapallon kuumeneminen 1,5 asteeseen, jos yhtä aikaan fossiilienergiasta luopumisen kanssa ei pikavauhtia pysäytetä luontokatoa, pelasteta maaperää ja varjella vesivaroja. Marraskuun COP26-kokous tarjosi tämän kaiken kukkuraksi vain vesitetyn lopputuloksen, jonka lopputulemaa 2,4 asteeseen riittävistä päästövähennyksistä ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate pitää kuolemantuomiona.

Siksi elokapinointi koko kirjossaan – väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta, radikaali artivismi, aidosti uusiutuva kulttuuri – on monelle ratkaisu ja vaikuttamisen tapa juuri nyt, tässä ajassa ja paikassa.

Kansalaistottelemattomuus on yksi viimeisiä keinoja ihmisten saada viestinsä läpi siitä, että akuutti eksistentiaalinen uhka on kohdattava silmästä silmään ja tehtävä sen mukaiset elintärkeät, välttämättömät toimet.

Jatkamme vuonna 2022 ja siitä eteenpäin niin kauan, kunnes valtaa pitävä hallitus ja suuryritykset osoittavat toimillaan, että mielenosoituksille ei ole enää tarvetta. Siis, kunnes muutos kohti aidosti kestävää ja eettistä yhteiskuntarakennetta on politiikan asialistan kärjessä, ja koko yhteiskunnan lävistävä ekologinen jälleenrakennus on vauhdissa. Nyt Suomi ei kiirehdi, vaan yrittää kaikin keinoin löytää näennäisiä ja puolittaisia ratkaisuja, jotka sallisivat nykyisen kulutuskeskeisen elämäntavan jatkumisen häiriintymättä. Greta Thunbergin sanoin, epämiellyttävä totuus on, että nyt on enää liian myöhäistä sille.

Miksi päättäjät ja media eivät ole tehneet näistä kysymyksistä politiikan ja julkisen keskustelun prioriteetteja jo vuosikymmeniä sitten?

***

Tämä blogi on ensimmäinen osa Elokapinan mediaryhmän kirjoittamaa vuosireflektiotamme. Seuraavassa blogikirjoituksessa teemme lisää analyysiä liikkeen tilasta ja viime vuoden saavutuksistamme. Pureudumme siinä myös tarkemmin saamaamme mediahuomioon.