Photo by Markus Spiske on Unsplash

Ympäristöministeriö tiedotti maanantaina 15.3., että huhtikuussa järjestetään korkeintaan 50 henkilön kansalaisraati, jonka "tehtävä on arvioida, kuinka reiluja ja tehokkaita Suomen suunnitellut toimet ilmastopäästöjen vähentämiseksi ovat". Elokapinan kansalaisfoorumityöryhmä arvioi onko kansalaisraati vastaus Elokapinan kolmanteen vaatimukseen kansalaisfoorumista.

Elokapinan kolmas demokratian laajentamista koskeva vaatimus kuuluu: "Hallituksen on kutsuttava koolle kansalaisista satunnaisotannalla valittu kansalaisfoorumi. Kansalaisfoorumi käy puntaroivia keskusteluja tutkimustiedon pohjalta ja tekee ehdotuksia sosiaalisesti oikeudenmukaisista päästövähennyskohteista ja luonnonsuojelutoimista. Eduskunnan on käsiteltävä foorumin ehdotukset."

Huhtikuussa järjestettävä kansalaisraati on hieno edistysaskel puntaroivalle demokratialle Suomessa. Kaikki tähänastiset puntaroivan demokratian kokeilut Suomessa ovat olleet tutkimushankkeita – tällä kertaa tilaajina ovat ympäristöpolitiikan pyöreä pöytä ja ympäristöministeriö. Puntaroiva demokratia on siis siirtymässä tutkimuskohteesta käytännön politiikan välineeksi. Lisäksi osallistujille maksetaan palkkio, mikä viestii valtion kunnioittavan kansalaisten aikaa ja näkemyksiä sekä haluavan mahdollistaa taloustilanteeltaan erilaisten ihmisten osallistumisen, jotta demokratia toteutuu parhaalla tavalla.

Deliberatiivisen eli puntaroivan tai keskustelevan demokratian muodot ovat suhteellisen uusia eivätkä nimikkeet ole vakiintuneet suomen kielessä. On siis ymmärrettävää, jos ympäristöministeriön tiedote sai sen lukeneet kysymään, onko kansalaisraati vastaus Elokapinan vaatimaan kansalaisfoorumiin. Lyhyesti sanottuna kansalaisraati ja kansalaisfoorumi eivät ole sama asia.

Merkittävimmät erot ovat:

  1. Raadin tehtävä on rajattu arviointiin, eikä raati voi tehdä politiikkasuosituksia.
  2. Raadin toimi- ja vaikutusvaltaa suhteessa eduskuntaan ei ole määritetty
  3. Raati on osallistujamäärältään pieni ja toimii vain lyhyen ajan (kolme kokoontumista)
  4. Raadin valintakriteereistä tai kiintiöistä ei ole tietoa

Erot kiteytyvät hyvin PALO-tutkimushankkeen laatimassa puntaroivia kansalaiskeskusteluja käsittelevässä oppaassa (s. 8). PALO on mm. Turun yliopiston hanke, joka tutkii osallistumista pitkäjänteisessä päätöksenteossa, ja sen tutkijat ovat järjestämässä ensi kuun kansalaisraatia. Opas käyttää termiä "kansalaiskokous" kuvaamaan samanlaista elintä, jota Elokapina vaatii puntaroimaan oikeudenmukaista siirtymää.

Siinä missä kansalaisraati tuottaa arvioistaan julkilausuman, kansalaiskokous (=kansalaisfoorumi) tuottaa omia politiikkaehdotuksia sille annetusta aiheesta. Se on siis aloitteellisempi mahdollistaen kokonaisvaltaisen ja reilun järjestelmämuutoksen. Kansalaiskokous myös kokoontuu kertaluokkaa useammin (esim. 20–30 kertaa PALOn oppaassa, mutta käytännössä tämä voi vaihdella tarpeen mukaan), mikä mahdollistaa syvällisen perehtymisen aiheisiin, perusteellisen puntaroivan keskustelun ja oikeudenmukaisten politiikkasuositusten kehittämisen.

Elokapina vaatii foorumille lisäksi tarkasti määritellyt raamit, eli käytännössä että poliittiset päättäjät (hallitus ja/tai eduskunta) käsittelee foorumin politiikkaehdotukset. Elokapinan visiossa foorumilla on n. 100 jäsentä, jotka edustavat suomalaisia maantieteellisesti, koulutukseltaan, iältään ja sukupuoleltaan. Lisäksi foorumin toiminnan tulisi olla selkeästi tiedotettua ja mahdollisimman julkista, jotta se nauttii kansalaisten luottamusta ja synnyttää päättäjille moraalisen paineen suhtautua foorumin suosituksiin vakavasti.

Lienee syytä myös tähdentää, että Elokapinan vaatima kansalaisfoorumi ei ole vallankumouksellinen väline, sillä päätäntä- ja lainsäädäntövalta säilyvät hallituksella ja eduskunnalla. Parhaiten kansalaisfoorumia kuvaa habermasilainen käsitepari "radikaali reformismi", sillä se täydentää olemassaolevia demokraattisia instituutioita mahdollistaen  järjestelmämuutoksen. Kansalaisfoorumin tavoite on edesauttaa reilua ja tehokasta siirtymää hiilineutraaliin ja luonnoltaan monimuotoiseen yhteiskuntaan osallistamalla mahdollisimman laajasti ihmisiä, joita politiikka koskettaa.

Ympäristöministeriö on ottanut hyvän ensiaskeleen osallistavampaa ja keskustelevampaa päätöksentekoa kohti. Se ei kuitenkaan riitä, sillä ympäristökriisit tulevat muuttamaan yhteiskuntaamme ennennäkemättömin tavoin, ja muuttaaksemme elämäntapaamme meidän täytyy pystyä tekemään päätökset yhdessä, päivänpolitiikan intressiristiriitojen yläpuolella. Kapinaa ei ole peruttu: vaadimme edelleen globaaliin oikeudenmukaisuuteen perustuvaa nopeaa siirtymää hiilineutraaliuteen ja välitöntä ekologista jälleenrakentamista. Haluamme, että sen yksityiskohdista päätetään demokraattisesti kansalaisfoorumissa parhaan tiedon valossa, kaikkia näkökulmia kuunnellen ja yhteistä hyvää etsien.

Kansalaisfoorumityöryhmän puolesta
Pauli Putkiranta
Tuulia Reponen