Syyskapinan aikainen tilannekatsaus

Elokapina | Kapinoi elämän puolesta!

1. loka 2020 • 4 min read

Valtioiden päättäväinen toiminta koronakriisissä on laajentanut käsitystä siitä mikä on poliittisesti mahdollista. Tässä hetkessä on päivänselvää, että valtiot todella voivat tehdä rauhanomaisia mutta dramaattisia toimenpiteitä suojellakseen väestöään. Silti samaan aikaan, kun kyse on ilmastokriisistä, poliittisen järjestelmän toimettomuus käy yhä räikeämmäksi.

Greta Thunbergin sanoin: Johtajamme puhuvat “eksistentiaalisesta kriisistä”, ja silti, kun kyse on oikeista toimenpiteistä kiellämme vieläkin todellisuuden. Kuilu sen välillä mitä meidän täytyy tehdä ja mitä oikeasti teemme levenee päivä päivältä. Käytännössä olemme menettäneet taas kaksi kriittistä vuotta lisää poliittiseen toimettomuuteen.

Asia on, kuten ilmastonuoret maailman johtajille kirjoittavat: Mitä pidempään teeskentelemme olevamme uskottavalla polulla pieniin päästöihin, ja uskomme, että tarvittavat toimenpiteet ilmastokatastrofin estämiseksi ovat saavutettavissa nykyjärjestelmän sisällä toimien, sitä enemmän arvokasta aikaa menetämme.

Viimeisimmän saatavilla olevan tiedon mukaan ilmaston ja ekologinen kriisi kiihtyy. Suomessa viime talvi oli ennätyksellisen leuto. Heinäkuu 2020 oli lämpimin heinäkuu maapallon mittaushistoriassa. Venäjällä alkuvuosi oli ennätyslämmin, ylittäen keskiarvon yli 5 asteella. Kesän jäljiltä Jäämeri Siperian pohjoispuolella on 10(!) astetta keskimääräistä lämpimämpi, ja Grönlannin jäätiköiden sulamisvauhti vertautuu nopeuteen, jolla jäätiköt sulivat viime jääkauden päätteeksi. Tämän vuotiset metsäpalot Amazonilla, Kaliforniassa ja Siperian tundralla ovat ennätyssuuria tai yhtä suuria viime vuoteen nähden, ja ennätyshelteiden myötä Siperian ikiroudasta on vapautunut valtavia metaanipäästöjä ja 35% enemmän hiilidioksia kuin viime vuonna. Australiassa paloi viime talvena yli 20% koko maan metsistä, kolmasosa Suomen maapinta-alasta.

Samaan aikaan myös elonkehän sukupuuttoaalto ja biodiversiteettituho kiihtyy; 500 maaeläinlajia tulee katoamaan seuraavan 20 vuoden aikana, yhtä paljon kuin viime vuosisadan aikana yhteensä. Kaikkiaan maapallon villieläinpopulaatiot ovat romahtaneet enemmän kuin kaksi kolmasosaa viimeisen 50 vuoden aikana.

Kriisi on paitsi tunnistettua vakavampi, nyt myös eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle. Tieteilijät ovat havainneet, että tappava kuumuus lisääntyy nopeammin kuin odotettua. Monissa paikoissa ei pian voi enää elää. Nykykehityksellä vuonna 2070 19% maapallon pinta-alasta on Saharan kaltaista äärimmäisen kuumuuden aluetta, joka on kelvotonta ihmiselämälle. Joka kolmas nykyinen ihminen asuu tällä alueella.

Johtavat ilmastotutkijat esittävät Nature-tiedejulkaisussa, että olemme jo saattaneet ylittää useita ilmastollisia keikahduspisteitä, ja siten aloittaneet itseään vahvistavan kierteen ilmastojärjestelmässä. Nousevat lämpötilat tulevat aiheuttamaan enemmän kuolemia kuin tartuntataudit. Suorien ilmaston lämpenemisvaikutusten lisäksi läsnä ovat luonnon köyhtyminen, lajikato, vakavammat pandemiat ja veden saatavuuden ja ruuantuotannon kriisit. Tilanteen kokonaisuhka on enemmän kuin osiensa summa. Vaakalaudalla ovat mittaamattomat kustannukset, sisältäen ääritapauksessa myös ihmiskunnan sukupuuton.

Ilmastotutkija Will Steffen katsoo, että sivilisaation romahtaminen on nyt nykyisen kehityskulun todennäköisin lopputulema. Erästä elokapinalaista lainatakseni: Enää ei siis ole kyse tilanteesta, jossa on teoriassa mahdollista, että asiat menevät päin helvettiä, vaan tilanteesta, jossa on teoriassa mahdollista, että niin ei käy.

Johtopäätöksen on oltava: Näkymän ollessa tässä määrin synkkä, yhteiskunnilla ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä väärää päätöstä. On liian vaarallista lyödä vetoa tämän kokoluokan riskejä vastaan. Epäonnistuminen tämän jatkuvasti etenevän uhan kohtaamisessa mitä todennäköisimmin tuomitsee ihmiskunnan laajamittaiseen kärsimykseen sadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi, tehden samalla tyhjäksi sen viime vuosisatojen inhimillis-yhteiskunnallis-älyllisen kehityksen, jonka kukoistava elävä planeetta ja maan povesta saatu halpa energia tekivät mahdolliseksi. Todennäköisesti kaikki eivät kuole, mutta kaikki häviävät tässä tragediassa – toiset heti ja toiset joidenkin vuosikymmenten viiveellä.

On ilmiselvää että myös Suomessa on toimittava. Katsomme, että Suomen hallitus on 2 viikkoa sitten syyskuun budjettiriihessä epäonnistunut riittävissä konkreettisissa ilmastotoimissa. Järjestelmätason käännettä kestävään suuntaan ei tapahtunut. Turpeen poltto aiotaan vain puolittaa vuoteen 2030 mennessä! Tämä tilanteessa, jossa meidän pitäisi lähes kolminkertaistaa nykyinen päästöjen vähentämistahti ja yhtäaikaisesti kasvattaa hiilinielujamme, jotta ehdimme omien kansallisten päästöjemme osalta Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen uralle. Emme voi olettaa, että saavuttaaksemme päästötavoitteemme voimme turvautua hypoteettisiin hiilidioksidin talteenottoteknologioihin, tai että voisimme täysin sivuuttaa hiilidioksipäästöjen historiallisen epätasa-arvon globaalin etelän ja pohjoisen välillä. Toiston vuoksi: On liian vaarallista lyödä vetoa tämän kokoluokan riskejä vastaan, kun vaikuttaa siltä että ilmastolliset keikahduspisteet ovat aktivoitumassa.

Suomen kansan konsensus on selvä: 89% uskoo ilmastonmuutoksen olevan vakava ongelma, ja vain 1% uskoo, että ilmastonmuutosta ei tarvitse hillitä lainkaan. Tämä tahtotila kuitenkin jumittuu kankeaan ja etujärjestölobbauksen kuormittamaan puoluepoliittiseen järjestelmään, jossa akuutit kiireet ja päivänpolitiikka vievät tilan isommilta kysymyksiltä – vaikka poliitikot itse muuta tahtoisivatkin. Tämä rakenne on rikottava. Meidän on joudutettava päätöksentekoa tekemällä tilanteen akuutti vakavuus yksiselitteisen näkyväksi niin valtaapitävien kuin muiden kanssaeläjiemme arjessa.

Näistä syistä tänä syksynä on vedettävä hätäjarrusta ja kapinoitava. Omaksi itsepuolustukseksemme ja moraalisen velvollisuutemme tähden kaikkia lajitovereitamme kohtaan, on yritettävä pelastaa ihmisen sivilisaatio romahdukselta ja pienennettävä joukkokuolemien riskiä. Jos siinä sivussa pelastamme myös lumiset talvet, sen parempi.

- Lauri