Ylikulutuskapinan koko kampanjaa koskevat vaatimukset:

  1. Kulutusperäiset ilmastopäästöt on sisällytettävä Suomen päästövähennystavoitteisiin.
  2. Luonnonvarojen ja energian käyttö on alennettava kestävälle tasolle.

Vaatimuksia on pohjustettu tarkemmin ylikulutuskapinan kampanjakuvauksessa kampanjan ilmoittautumissivulla: https://ylikulutuskapina.fi/fi/

Ylikulutuksen ja ekokriisin juurisyyt

Ylikulutuskapinan avausaktiossa pysäytämme liikenteen Helsingin keskustassa, sillä vaadimme päättäjiä, toisiamme ja ohikulkijoita pysähtymään ja miettimään, miten nykytilanteeseen on tultu. Tarkastellessamme mitä tahansa ongelmaa on katsottava sen juurisyihin. Tämän vuoksi on tärkeää käsitellä ilmastokriisin historiaa sekä ymmärtää järjestelmiä, joiden vuoksi ilmaston kuumentaminen jatkuu edelleen.

IPCC-raportissa todetaan, että kolonialismi ei ole ainoastaan ilmastokriisiä kiihdyttävä rakenne, vaan myös syy monien sen rajuimpien vaikutusten taustalla. Tietona tämä ei ole uusi vaan monet alkuperäiskansojen liikkeet ja globaalin etelän aktivistit ovat puhuneet kolonialistisen järjestelmän tuhoisuudesta jo pitkään. (ks esim. artikkeli Standing Rock)

Globaalin pohjoisen hallitusten, ihmisten ja ympäristöliikkeiden, kuten Elokapinan, on vihdoin otettava huomioon etuoikeutettu asemansa nykytilanteessa. On kohdattava todellisuus.

Ilmastokriisi on kolonialistisen talousjärjestelmän kriisi.

Kuten toimittaja ja kirjailija Mary Annaïse Heglar on sanonut,"Jos kerromme, että ilmastonmuutos alkoi teollisen vallankumouksen myötä, kerromme itsellemme valheen. -- Se alkoi valloituksesta, kansanmurhasta, orjuuttamisesta ja kolonialismista. Se alkoi, kun valkoisen miehen suhde kaikkeen elämään muuttui ekstraktiiviseksi ja epäsuhtaiseksi. Kaikki voitiin ottaa, kaikki voitiin myydä."

Nykyinen talousjärjestelmä perustuu jatkuvaan kasvuun, joka ei olisi mahdollista ilman ihmisten ja ympäristön kiihtyvää hyväksikäyttöä. Pitkän ja hiljennetyn historiansa aikana kolonialismi ei ole kuihtunut vaan rakennettu globaalin politiikan ja kaupan instituutioihin. Se on saanut uusia muotoja, joita voidaan kuvata sanalla uuskolonialismi. Globaali pohjoinen, ja Suomi osana sitä, hyötyy tästä eriarvoisesta rakenteesta edelleen. Vuoden 2022 ENAR-raportin mukaan ilmastokriisi on (uus)koloniaalisen kapitalismin aiheuttama kriisi. Länsimaalaisessa kulutusyhteiskunnassa asuvan ja toimivan ihmisen kulutukseen tarvitaan valtavan maa-alueen ja ihmisjoukon resurssit (WWF). Pieni joukko maailman asukkaista elää siis riistämällä muualta.  

Kolonialismi on pohjimmiltaan ekstraktiivista. Sillä pyritään ylivaltaan, jonka avulla valloitetuilta alueilta nyhdetään luonnonvaroja, työvoimaa ja mitä tahansa vauraudeksi muutettavaa (esim. ENAR). Eurooppalaisten siirtomaissa harjoittama politiikka pyrki alusta asti nopeaan hyötyyn. Jo 1600-luvulla esimerkiksi viljelyä, kaivostoimintaa ja metsänhävitystä harjoitettiin täysin kestämättömällä tavalla. Valloitettujen alueiden ympäristöjä kohdeltiin kertakäyttöisinä (ks. esim. 1, 2)

Modernia kolonialistista maailmanjärjestelmää määrittää rasismi ja valkoinen ylivalta, joilla on oikeutettu vallan ja voittojen kerryttämistä valkoisille eurooppalaisille kolonisoitujen maiden ja ihmisten kustannuksella. 1500-luvulta lähtien rakennetut rasistiset hierarkiat vakiintuivat vallanpitäjien mielenmaisemaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään, määrittäen nykypäivää lukemattomin tavoin.

Suomi ja kolonialismi

Vaikka asiasta paljolti vaietaan, on Suomikin harjoittanut ja harjoittaa edelleen kolonialismia, pääosin kahdella tavalla:

Suomen valtio harjoittaa asuttajakolonialistista politiikkaa Saamenmaalla. Asuttajakolonialismi tarkoittaa maiden ja resurssien haltuunottoa alueen alkuperäisten asukkaiden kustannuksella (Kuokkanen, 2018). Suomen valtio rikkoo saamelaisten itsemääräämisoikeutta kolonialistisella politiikalla, joka tuhoaa elinehtoja, kulttuuria ja ympäristöä; mahdollistamalla luonnonvarojen riiston, kaatamalla metsää ja kuihduttamalla luonnon monimuotoisuutta. Esimerkkejä tästä ovat valtion omistaman Metsähallituksen pitkään jatkunut toiminta ja Tukesin myöntämät kaivosvaltausluvat Saamenmaalla.lisää tietoa

Suomi on myös kansainvälisen uuskolonialistisen politiikan hyötyjä ja ylläpitäjä. Rikkaita valtoja ja globaalia pohjoista suosiva talousjärjestelmä hyödyttää Suomea, jonka ylikulutus kytkeytyy tiiviisti riistäviin rakenteisiin. Suomi on yksi valtioista, joissa suuri osa kulutettavista materiaaleista, sekä lähes puolet kasvihuonekaasupäästöistä tuotetaan maan rajojen ulkopuolella (Yle).

Ilmastokriisin suhteen kolonialismin juuret voidaan huomata erityisen selkeästi, kun katsotaan historiallista vastuuta– eli sitä, kuka on aiheuttanut tai tuottanut eniten kasvihuonepäästöjä, öljynporausta ja muita hyväksikäytön muotoja, joista nykyinen kriisi koostuu (ENAR).

Kuka on aiheuttanut ilmasto- ja ekokriisin?

Maailman eri alueet ja valtiot eivät ole eivät ole samanlaisessa vastuussa ekokriisin kiihdyttämisestä. Ylikulutuksen hyötyjävaltiot, kuten Suomi, kuluttavat vuodeksi lasketun osuutensa Maan luonnonvaroista loppuun kolmessa kuukaudessa. Niin sanottu hyvinvointivaltiomme on rakennettu osana maailmanlaajuista kolonialistista järjestelmää, jossa riistetään luonnonvaroja, työvoimaa ja ympäristöjä.

Tahot, jotka nyhtävät eniten varallisuutta ja resursseja toisilta alueilta, ovat myös niitä, jotka saastuttavat päästöillään eniten sekä käyttävät eniten fossiilisia polttoaineita (ENAR). Suomi käyttää Euroopan maista eniten rahaa fossiilisten energiamuotojen tukiin. (eca 2020 s. 33 )

On muistettava, että niin mantereiden kuin valtioidenkin sisällä ihmisten elintavat ja -tilanteet vaihtelevat suuresti. Keskiarvot toimivat eroja piilottaen. Voidaan kuitenkin sanoa, että köyhimmät saastuttavat vähiten ja rikkaimmat eniten (esim WIR).

Vuosien 1751-2017 kumulatiiviset päästöt, eli päästöjen kertymä, osoittaa että Eurooppa, Venäjä ja Pohjois-Amerikka ovat vastuussa suurimmasta osasta koko maapallon päästöjä, vaikka näitä maa-alueita asuttaa vain n. 17% maapallon väestöstä. Kolmasosa kumulatiivisista päästöistä jaottuu Aasialle ja Lounais-Aasialle, mutta samalla tämä osuus edustaa paljon suurempaa joukkoa ihmisiä. Afrikan mantereen vastuu päästökertymästä on 4%. (Williams, 2021: Climate Change is Racist)

Valtiot eivät ole homogeenisia, eikä aina ole hyödyllistä kategorisoida valtioita sen perusteella, miten sen valtaväestö sijoittuu rasismin hierarkiassa, koska silloin ohittaa alkuperäiskansojen ja kulttuurivähemmistöjen äänen. Tästä huolimatta on yleinen totuus, että vastuu ekokriisin kiihdyttämisestä on paljolti kolonialismista hyötyvien ja hyötyneiden vaaleaihoisten ihmisten. Jos mietitään vaikkapa fossiiliteollisuutta, pieni määrä isoja öljy-yhtiöitä on tehnyt valtavasti voittoja toiminnalla, joka tuhoaa ilmastoa ja tappaa ihmisiä sekä saastuttaa ympäristöjä painotetusti globaalissa etelässä. Ja merkittävä osa fossiilisten polttoaineiden taustalla olevasta vallasta on globaalissa pohjoisessa (Williams, 2021).

Fossiilivalta ja ylikulutus

Tiedetään siis, että fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyvaltojen ja fossiiliteollisuuden valta-asema on ollut sekä ihmisille että maapallolle erittäin tuhoisa. Venäjän hallinnon viimeisimpien sotatoimien ympärillä on ollut paljon puhetta siitä, mitä valtaa ja mitä tuhoa fossiilisia polttoaineita tukemalla ylläpidetään.

On aika laajentaa tämä tärkeä keskustelu koskemaan myös muita elämän kustannuksella vaikutusvaltaa ja voittoja kääriviä valtoja. Fossiilienergiasta irtautuminen on tärkeää, mutta rakenteellista ylikulutusta se ei ratkaise. Energiantuotanto tai vähäpäästöisempään liikenteeseen siirtyminen ei voi esimerkiksi tarkoittaa vihreää kolonialismia Saamenmaalla. Riistolle rakennettu ylikulutuskulttuuri on purettava.

Ilmastopolitiikan on tartuttava todelliseen ylikulutukseen välittömästi

Puhe Suomen hiilineutraaliuudesta on valetta niin kauan kuin kulutusperäisiä päästöjä ei oteta huomioon päästövähennystavoitteissa. Suomen rajojen ulkopuolella teetettyjen päästöjen vastuu on oltava Suomen valtiolla. Tähän Elokapina vaatii hallitukselta toimia.

  1. Vaadimme hallitusta sisällyttämään kulutusperäiset päästöt Suomen päästövähennystavoitteisiin.
  2. Vaadimme luonnonvarojen käytön alentamista kestävälle tasolle.

Rasismin yhteys ekokriisiin ja ylikulutukseen

Kun kolonialistivaltojen orjuusjärjestelmää purettiin 1800-luvulla, korvauksia maksettiin orjanomistajille, ei orjuutetuille ihmisille. Orjatalousjärjestelmällä kerrytettyä rahaa käyettiin pankkien perustamiseen ja sitä kautta länsimaiden teollistumisen rahoittamiseen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten planeettaa tuhoavan kulutuksen perustat ovat rasistisissa rakenteissa.

Systeeminen rasismi ylläpitää nykyistä järjestelmää, jossa maapallon elinehtoja tuhoava valta, sekä pienen joukon hyöty, perustuu eriarvoisuuden ja riiston ”normalisoimiseen” ja häivyttämiseen. Rasismin ja valkoisen ylivallan koneistoa ylläpitävät valkoisesta etuoikeudesta hyötyvät ihmisryhmät, jotka nojaavat ”kollektiiviseen muistinmenetykseen” suhteessa kolonialismiin ja rasismin historiaan. Rotu-opin, eugeniikan ja muiden rasistisiin oletuksiin perustuvien ideologioiden perinnön purkamisessa hiljaisuus ei ole vaihtoehto. Muistinmenetyksen ollessa sisäänrakennettu suomalaisiinkin instituutioihin, kuten talouteen, opetussuunnitelmiin ja kultuuriin, voivat "hyvät valkoiset tyypit" ajatella olevansa sortojärjestelmästä erillisiä yksilöitä, joiden ei aktiivisesti tarvitse purkaa sisäistämäänsä. Näin ei kuitenkaan ole. Hiljaisuus ja tietämättömyys on tapa, jolla ylläpidetään valta-asemaa.

Rasismi suunniteltiin tuottamaan eniten taloudellista hyötyä valkoisille ja rikkaille. Sitä se tekee edelleen. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa asuu vain 17% maapallon väestöstä, mutta siellä on puolet niiden yritysten pääkonttoreista, jotka ovat sadan saastuttavimman yhtiön listalla. Näistä 48:n johdossa oli vuonna 2017 valkoinen mies (jonka nimi oli keskimäärin Doug, Gary tai Steve). Rasistinen valtarakenne on alusta asti suunniteltu tuottamaan eniten voittoa rikkaille valkoisille miehille. (Williams, 2021)

Tarvitsemme uuden kulttuurin ja yhteiskuntajärjestelmän, joka ei perustu autiomaiden luomiseen ja maan ja elinolosuhteiden kuihduttamiseen.

Taloustieteen epäonnistumiset ja kestämätön politiikka

Viime vuosikymmeninä poliittisessa päätöksenteossa ja suurissa maailmantalouden instituutioissa, kuten IMF:ssa, WTO:ssa ja Maailmanpankissa, voimakkaimmin vaikuttanutta taloustieteen suuntausta kutsutaan uusliberalismiksi. Sen valtakaudella maailmanlaajuinen ympäristökriisi on karannut käsistä ja omaisuus on kertynyt suhteettoman paljon ökyrikkaille (WIR). Vaikka YK:n kestävän kehityksen tavoitteita voidaan monelta osaa kritisoida riittämättömiksi, on maailma "suunnattomalla tavalla epäonnistumassa" edes niiden saavuttamisessa, samalla kun rikkaimmat edelleen rikastuvat (UN, WIR).

On totta että globaalissa taloudessa viime vuosikymmeninä äärimmäinen köyhyys esimerkiksi on vähentynyt (UN). On kuitenkin huomattava, että taloudellinen valta on jakautunut erittäin epätasaisesti (IMF). IMF, WTO ja Maailmanpankki ovat ajaneet ensi kädessä globaalin pohjoisen etua ja työvoiman ja luonnonvarojen vaihto pohjoisen kanssa on ollut erittäin epäedullista globaalille etelälle (ks. esimerkiksi 3, 4). Mikäli politiikka olisi ollut kolonialismia purkavaa, eikä uusliberalismia ja kolonialismia ylläpitävää, olisimme kenties voineet nähdä paljon suuremman ja tasavertaisemman hyvinvoinnin kehityksen ja elinympäristöjä ja luonnonvaroja olisi ollut mahdollista suojella.

Taloudellisten voittojen ja talouskasvun tavoittelu sekä liiallinen luotto markkinoihin resurssien kohdistajana on luonut ja ylläpitää ylikulutuskulttuuria. Kulutuskulttuuri tarjoaa lupauksia henkilökohtaisesta täyttymyksestä kaupallisten tuotteiden kautta. Ylikulutusta ja talouskasvua ei aja vain ihmisten aito kysyntä, halu ja tarve ostaa tuotteita, vaan tuotteita ylituotetaan yli tarpeen ja tämä tuotanto sitten yritetään myydä erilaisin keinoin (Treadmill of Production). Näitä ovat esimerkiksi keinotekoisten tarpeiden luominen mainonnalla ja tuotteiden käyttöiän tarkoituksellinen lyhentäminen. Näin toimittaessa kiihdytetään ja ylläpidetään vahingollista ja vaarallista luonnonvarojen ylikulutusta.

Niin kutsutun valtavirran taloustieteen ongelmakohdat ovat olleet laajan kritiikin kohteena taloustieteen sisäisesti sekä muiden yhteiskuntatieteiden toimesta jo vuosikymmenten ajan (ks. esim. Raworth: Doghnut Economics). Taloudellinen toiminta ja rakenteet on perustettu ajattelulle, jossa kaiken toimintamme ja elämämme perustaa, elävää planeettaa ei oteta huomioon (ks. esim. Daly: Ecological Economics). Uusliberalismin kannattajat ovat myös pitäneet yllä virheellistä ajatusta esimerkiksi siitä, että talouskasvu itsessään korjaa taloudellisen ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja ympäristöongelmat, ja että finanssimarkkinat eivät voi erehtyä hinnoittelussa (kuznets curvet ja effective market hypothesis). Kriittinen taloustieteen tutkimus kertoo meille, että:

Ympäristökriisin ratkaisut eivät ole sovitettavissa yhteen talouden jatkuvan kasvun kanssa (5, 6 ). Tarvitsemme kasvusta piittaamatonta politiikkaa, jonka tavoitteena on ihmisten ja koko elävän planeetan hyvinvointi. Vihreä kasvu on myytti. On osoitettu, että tarvittavan suuruista irtikytkentää materiaalien käytön, päästöjen ja talouskasvun välillä ei tapahdu.

Bruttokansantuote ei ole hyvinvoinnin mittari (7, 8). Sen sijaan meidän tulisi seurata useita mittareita kuten taloudellista tasa-arvoa, luonnonvarojen käyttöä ja sosiaalista hyvinvointia. Bruttokansantuoteeseen keskittyminen on saanut meidät laiminlyömään tärkeämpiä mittareita sekä aiheuttanut luonnonvarojen ryöstökäyttöä ja vaaralliset määrät ilmastopäästöjä.

Ekokriisiin vastaaminen vaatii syvällistä muutosta, ja valkoisen ylivallan purkamista

Vaikka kulutuksen vähentäminen ja kasvihuonekaasupäästöjen saaminen nettonollaan nopeasti onkin tärkeä toimi, on se vain yksi side haavaan, joka pohjimmiltaan on kolonialistisen ja uusliberalististen kapitalismin kriisi (ENAR). Haitallinen nykyjärjestelmä, joka perustuu eriarvoistamiseen ja riistoon ei ole koskaan ollut sosiaalisesti tai ekologisesti kestävällä pohjalla.

Suomen ja muiden vauraiden valtojen on kohdattava vastuunsa laajalti ja ryhdyttävä mittaviin muutostoimiin

Alkuperäiskansojen maa-alueiden valloittaminen ja riisto on pysäytettävä sekä itsemääräämisoikeutta kunnioitettava. Tarvitaan laajamittaisia vahingonkorvauksia,  laajaa sovintokomissiotoimintaa, uuden opettelua, sekä sosiaalisesti kestävää muutosta. On myös kuunneltava niitä alkuperäiskansoja ja yhteisöjä, joilla on edelleen ylisukupolvista ymmärrystä siitä, mitä on kestävä ihmislajin elämä. lisää tietoa (IIFB)

Ilmastotoimissa on ensisijaista kuunnella mustia, ruskeita ja alkuperäiskansojen yhteisöjä, niitä, joita kolonialistisen ilmastokriisin vaikutukset koskettavat eniten. Riittäviä ja oikeudenmukaisia ilmastotekoja ei tule vesittää fossiilitalouden ja kolonialismin hyötyjien hyväksi. Ne on tehtävä kolonialistien ja fossiilikapitalistien kustannuksella.

Kansainvälinen alkuperäiskansojen foorumi ohjaa valtakulttuureja tunnustamaan mitä on tapahtunut ja pyytämään julkisesti anteeksi. Valtakulttuurin on mahdotonta muuttua, jos historian tapahtumia ei tunnusteta tapahtuneeksi. Kolonialistisen järjestelmän laajalti purkava muutos  ei tapahdu nopeasti eikä helposti, mutta se on mahdollinen.

Tarvitaan laajaa sosiaalista muutosta

On jokaisen vastuulla ymmärtää tarve opetella ja kuunnella, sillä yhteiskuntiemme ja esivanhempiemme toimien vaikutuksia on häivytetty, niin koulutuksessa, tieteessä, kuin julkisessa keskustelussa. Historiaa ei voida muuttaa, mutta tulevaa tehdään koko ajan.  

Kun alamme tarkastella kuinka valtavirran taloudellisen ajattelun historia on kytkeytynyt kolonialismiin ja rasismiin, talouseliitin valtapyrkimyksiin, ja epäonnistuneeseen tieteeseen, alamme hahmottaa tarvittavaa suuntaa.

Niin energian kuin maapallon resurssienkin kulutusta on vähennettävä radikaalisti eniten kuluttavien toimesta. Kolonialistisen kapitalismin vaikutukset ovat kuitenkin syvällä, ja ellei toiminta muutoksen eteen lähde reflektion, ymmärryksen ja aiheutettujen vahinkojen tunnustamisen paikasta, on vaarana koloniaalisten ja ekstraktiivisten rikosten toistaminen.