Teksti on kirjoitettu aikana ennen koronakriisiä. Minä elän kahdessa maailmassa. Yhdessä hymyillään pöydän ääressä, muistellaan kaukomatkoja ja suunnitellaan uusia, herkutellaan notkuvan pöydän ääressä ja haaveillaan tulevasta. Toisessa istun yksin bussissa ja katson pala kurkussa kehätien loputtomia autojonoja. Kaikilla on kiire jonnekin. Elämän to do -lista on loputon, eikä sen loppua

Mitä tapahtuu, kun tuntuu, että koko maailma pysähtyy? Kun pitää jäädä kotiin omien mietteidensä kanssa. Ja niitähän riittää, sillä uutissivustoilta ja sosiaalisesta mediasta pulppuaa ajatusten aineksia kuin pohjattomasta lähteestä. Alkaa miltei heikottaa, kun yrittää pysyä uusimpien käänteiden perässä. Jossain vaiheessa alkaa tuntua paremmalta pysyä uutisten ja tiedotteiden ulottumattomissa. Silloin voi